Ihon apuelimet

Takaisin

Ihon apuelimiin kuuluu karvat, kynnet sekä tali-, maito- ja hikirauhaset. Apuelimien tehtävänä on osallistua sisäelimien suojaamiseen ulkoisiltahaittatekijöiltä, sekä estää liikaa kosteuden haihtumista iholta. Lisäksi ihon apuelimien tehtävänä on helpottaa elintoimintojen toimintaa, ja ruumiinosien normaalia toimintaa. 

1. Karvat 

Karvat ihmiskehossa ovat keratiinia. Karvoja ihmiskehossa on kaikkialla muualla paitsi kämmenissä, jalkapohjissa, huulissa ja osissa ulkoisia sukupuolielimissä. Ihmiskehossa karvoja on noin viisi miljoonaa, joista hiuksia on noin 100 000. Vaikka lähes koko ihmiskehon alueella kasvaa karvoja, niiden merkitys ei ole yhtä laaja, kuten kasvualue. Voisi luulla, että karvan merkitys olisi yhtä suuri kuin niiden kasvusto alue. Ihmisen evoluution alkuvaiheessa karvoilla oli suurempi merkitys, sillä niitä oli enemmän ja niiden pituus oli suurempi. Evoluutiossa karvojen tehtävänä oli suojata, ja olla lämmöneristeenä. Nykyään ihmisen lämmöneristeenä elimistössä on pääosin vain subkutis eli ihonalainen rasvakudos, ja vaatetus ulkosenasuojana.

Ripsien, kulmakarvojen sekä korvakäytävien ja sieraimien karvojen tehtävänä on suojata. Valitettavasti edellä mainituiden karvojen suojavaikutus on ihmisille olematon. Ripsien tehtävänä on suojata mekaanisia ärsykkeitä pääsemästä silmään, kuten pienien kivihiukkasien. Kulmakarvojen tehtävänä on suojata myös silmiä. Korvakäytävien ja sieraimien karvojen tehtävänä on estää mekaanisien ärsykkeiden ja haittojen pääsyä sisäelimiin, ja auttaa tuntoelimiä havaitsemaan, mikäli ärsykkeitä on päässyt alueille.  

Karvat syntyvät sikiöaikana epidermikseen sisään painumalla karvatuppeen, eli karvafollikseen. Karvoja kehittyy koko ihmiselämän aikana, mutta karvatupet eivät kehity uudestaan, tai uudistu sikiövaiheen jälkeen. Kun karvatuppi vaurioituu tai tuhoutuu, ei karvoja enää alueelle uudistu. Tämä ilmiö on yleistä miehillä pälvikaljuuntumisessa.

 Karvatuppi ei toimi itsenäisenä apuelimenä, vaan siihen on liittynyt myös talirauhanen ja hikirauhanen. Kainaloiden sekä sukuelinten alueella hikirauhanen ovat apokriininen hikirauhanen, jonka tehtävä poikkea normaalista hikirauhasesta. Apokriininen rauhanen erittää hajustepitoista hikeä, jonka takia hiki näillä alueilla on voimakkaasti tuoksullista. Sen lisäksi, että karvatuppeen on liittynyt talirauhanen, on siihen liittynyt karvankohottajalihas, jonka tehtävänä on nostaa karvaa ihonpinnasta kylmyyden aistimisessa, tämän ilmiön voi havaita niin sanottuna kananliha efektinä. Karvat nousevat pintaan myös muulloinkin, esim erityyppisien väreilyiden toimesta, kuten korkean nuotin laulusta tai hellästä kosketuksesta. Tämä johtuu autonomisesta hermosto stimuloinnista, sillä hermosto reagoi tapahtumaan kuin kylmään. 

2. Kynnet 

Kynnet ovat hiusten lisäksi jatkuvasti kasvavat luonnonvarat ihmisellä. Ne muodostuvat myös keratiinista, eli epiteelisolua kuten epidermiskin. Kynnet sijaitsevat sormien- ja varpaiden kärkiluun laajentumissa. Kynsien tehtävänä on suojata ihoa  kuten muidenkin ihon apuelimien, lisäksi niiden tehtävänä on olla apuna tarttumisessa. Pitkät kynnet voivat olla epähygieeniset ja epämukavat käsillä työskentelyssä. Epähygieenisyys johtuu siitä, että kynnen alle kertyy helposti ja paljon likaa ja mikrobeja.  

Kynsinauha on kynnen tyviosan päällä, joka muodostuu sarveiskerroksesta, joka on ensimmäinen ihokerroksemme. Kynttä auttaa pysymään paikallaan kynsinauhan lisäksi kynsivalli, joka reunustaa kynttä ihoa vasten. Sen lisäksi että ne auttavat kynttä pysymään paikallaan, ne estävät mikrobeja pääsemästä ihon läpi. 

3. Talirauhanen  

Talirauhanen sijaitsee dermiksessä karvatuppeen liittyneenä, eli toisessa ihon kerroksessa. Talirauhanen syntyy myös sikiövaiheessa karvetupen kanssa. Talirauhanen sisään painautuu karvatuppeen juurikalvoon, siellä talirauhanen muodostuu yhdeksi tai muutamaksi talirauhaseksi. Karvalla ja talirauhasella on yhteinen uloskäynti ihon pintaan. Karvatupen tavoin talirauhanen ei uudistu tai lisäänny ihmiselämän aikana. 

Tiiviiten talirauhasia on kasvojen, päänahan, selän ja rinnan alueella, lisäksi niiden toiminta on näillä alueilla aktiivisin. Eli talia erittyy eniten näillä alueilla, joka voidaan huomata ihon rasvoittumisella, ja tali tukoksina (kommandot, papulat ja pustellit). Talia pidetään haitallisena tekijänä, joka ei pidä paikkaansa. Talilla on tärkeä tehtävä kosteuttaa ja pehmentää ihoa, mutta liika eritys johtaa epäpuhtauksiin, pahimmillaan akneen. Akne ei kuitenkaan synny normaalikokoisista talirauhasista, akneen liittyy suurehko tai laajentunut talirauhanen, joka on voimakkaasti aktiivinen. Talirauhasia on kolmenlaisia karvojen tapaan, ja jokaiseen näistä karvatyypeistä liittyy erin tyyppiset talirauhaset.  

Paksuihin karvoihin liittyy suuri talirauhanen. Vaelluskarvassa karvatyppeen on liittynyt pieni talirauhanen. Akneen syntyyn liittyvät suuret talirauhaset aukeavat karvatuppeen, joissa kasvaa keskikokoinen vaelluskarva.  

Yksittäisiä talirauhasia, jotka eivät ole liittyneet karvatuppeen esiintyvät yleensä limakalvojen rajalla, huulissa, suupielten ympärillä, pienissä häpyhuulissa, terskassa ja nänninpihoissa. Näillä talirauhasilla on omat uloskäynnit ihon pintaan.  

Talirauhasten tuottama tali syntyy, kun sen epiteelin solut täyttyvät rasvasta, eli lipideistä, solut kuolevat ja rauhanen purkaa talin ulos ihon pintaan. Rauhanen tuottaa uusia soluja rauhasen reunoilla jatkuvasti, mutta täysi uusiutumisaika on noin 3 viikkoa ennen kuin talia pystytään erittää uudestaan. Talin koostumus on trigyseridejä 60%, skaleenia 15% ja vahaeristeitä 25%.  

Ihmisen ikä vaikuttaa talineritykseen, sen lisäksi sukupuoli vaikuttaa hormonien kautta talineritykseen. Miehillä talineritys on voimakkaampaa ja se kestää pitempään, lisäksi talineritykseen liittyvät sairaudet ovat miehillä yleisempiä. Vasta syntyneellä talineritystä on parinkuukauden ajan, jonka jälkeen sitä ei juurikaan ole. Teini iässä talineritys aktivoituu uudelleen ja vähenee vanhentumisen myötä.  

4. Hikirauhaset 

Hikirauhanen on hikeä tuottava rauhanen, joka muistuttaa kiemuraisesta putkistosta muotoiltua viinirypälettä. Hikirauhasia on kahdenlaisia ekkiriinisiä hikirauhasia ja apokriinisiä hikirauhasia. Hikirauhasia on ihossa koko vartalon alueella ja niiden tehtävänä on erittää elimistöön lämmönsäätelyyn liittyvää hikeä. Kuitenkaan apokriinisellä hikirauhasella ei ole yhtä suurta tehtävää lämmönsäätelyssä, sen tehtävänä on tehdä viestintään ominaisuus hajua, jota pidetään epämiellyttävänä toimintona. Niillä oli tärkeämpi tehtävä ihmisen evoluution alkuvaiheessa kuten karvoilla, sillä kielellinen kommunikoitu oli alkeellista.  

Ekkiriiniset hikirauhaset kattavat koko ihmiskehon, ihossa ne sijaitsevat dermiksen alueella. Hikirauhasilla on oma uloskäynti ihon pintaan, ne eivät liity karvatuppeen talirauhasten tavoin. Niiden tehtävänä on osallistua lämmönsäätelyyn erittämällä hikeä. Ruumiinlämpöä suuremmassa lämpötilassa hikirauhasten merkitys korostuu, kun hikirauhaset aktivoituvat ja alkavat erittää hikeä. Ihonpinnalta haihtuva hiki alentaa elimistön lämpötilaa, ja tasapainottaa elimistöä, mutta kehon nesteytys haihtuu. Tällöin sisäistä nesteytystä pitää pitää yllä nauttimalla vettä tai virvokkeita. Tämän ilmiön voi havaita Suomessa kesällä, saunassa ja liikunnallisissa aktiiviteeteissä.  

Apokriinisia hikirauhasia sijaitsee kainaloissa ja sukuelinten alueella. Lisäksi niitä on hieman nännipihoissa, silmäluomissa ja korvakäytävissä. Apokriiniset hikirauhaset poikkeavat ekkiriinisistä hikirauhasista, sillä ne sijaitsevat syvällä ihossa subkutiksessa tai dermiksen ja subkutiksen rajalla. Ne eroavat myös tehtävällisesti ekkiriinisistä hikirauhasista, sillä niiden tehtävänä ei ole osallistua elimistön lämmönsäätelyyn. Niiden tehtävänä on tuottaa tuoksullista hikeä, jolla kommunikoidaan sanattomasti. Hikien haju voi myös viestittää sairaudesta. Apokriinisillä hikirauhasilla ei ole enää suurta merkitystä, sillä niiden merkitys tuli esille evoluution alkuvaiheessa. Jolloin sanallinen kommunikoitu oli alkeellista, hajulla kommunikoitiin sukupuolesta, sukukypsyydestä ja aktiivisuudesta. 

5. Lähteet:  

Halsas-Lehto Anna-Liisa, Härkönen Anni, Raivio Taina, Sanoma Pro Oy 2015. Ihonhoito kauneudenhoitoalalla sivut 56-65.

Takaisin